Valkopalleroiden ensimmäinen kesä

Jaaha. Kesäksi kutsuttu ajanjakso alkaa kuulemma olla lopuillaan. Ensimmäinen tällainen ajanjaksomme tuntui yht’aikaa sekä jännittävän pelottavalta että lokoilemaan kutsuvan lämpimältä. Näitä on tiettävästi tulossa lisääkin joskus ja kyllähän tällaista elämää toki mielellään jatkaisi pidempäänkin. Tosin olemme kuulleet väitettävän, että jäteistä pisin ei enää olekaan seurassamme aamusta iltaan yliopisto-opiskelujen ja myöhemmin varusmiespalveluksen alettua.

Yökylässä

Meitä valmisteltiin kovasti ja huolella yökyläilyyn pitkän jätin ylioppilasjuhlien ajaksi. Palveluskunnan edustajia jännitti selvästi joko meidän yökyläilymme onnistuminen tai pitkän jätin juhlat. Veikkaamme edellistä. Vapaapäivä jäteille siis, koska heidän ei tarvinnut huolehtia tarpeistamme. Meille toki tärkeintä oli, että vieraspaikan palvelusjäteille oli annettu tarvittavat resurssit ja ohjeistus hyvinvoinnistamme huolehtimiseen. Uni tuli vieraassa sängyssä ihan yhtä helposti kuin oman kartanonkin pehmoisilla patjoilla.

IMG_2370
Jätti juhla-asussa. Tuore valkopallero.
IMG_2408
Hienon neidin kuuluu tunnistaa ruusun kukan heleä tuoksu…
IMG_2410
… ja lehtien myös.

Häntähassuttelua

Moonan häntää muistuttava reteä uloke saa säännöllisesti aikaan hämmästelyä ja ihmettelyä, että mitenkä järeä siitä vielä oikein tuleekaan. Useimmat käytetyt adjektiivit ovat synonyymejä valtava-sanalle. Liekö 35-senttisen jättihuiskun koko sitten syynä siihen, että Moonan hyppytaitojen kehittyminen on kesän aikana käytännössä loppunut. Rasmus-vanhus hyppää reilun metrin korkeudella olevan akvaarion päälle ilman viiksikarvankaan värähtämistä. Luna joutuu vielä katseellaan ensin mittaamaan ja siirtämään hieman kehoaan ennen hyppyä, mutta itse hyppy onnistuu vaivatta. Moona ei enää ole edes yrittänyt moista korkeutta. Sohvalle pääsyyn tarvittava vajaan 50 sentin hyppy näyttäisi olevan Moonan taidoille rajana. Kummallista sikäli, että kiipeilytaidoissa Moona kyllä pärjäisi vaikka savannien maki-apinoille.

IMG_2315
Moona Mahtihäntä torkkupaikallaan vapunpäivänä. Moona Mahtihännän häntävärkki muistuttaa jo ihan itsessään keskimääräisen kokoista kissaeläintä eikä hännän kasvu ole kesän jälkeenkään näyttänyt merkkejä pysähtymisestä.

Pesut ja pakkopuhdistukset

IMG_2415
Ei ole sellaista paikkaa tai aikaa, joka estäisi Lunan tarpeen hoitaa siskonsa turkki kuntoon. Moonaa ei moinen siskosta huolehtiminen tunnu kiinnostavan; hyvä kun vaivautuu omaa turkkiaan vähän lipomaan.
IMG_2440
Moona huomattaa tässä välissä, että kyllähän minäkin sentään joskus vähän intoudun!

Tavallinen kuvio on kuitenkin se, että Luna ottaa tehtäväkseen Moonan hoitamisen eikä ota Moonan ei-vastausta kuuleviin korviinsa. Normaalisti se päättyy jonkin sortin painiin. Ainakin toinen on painin päätteeksi puhdas.

IMG_2489IMG_2491IMG_2492IMG_2493

IMG_2748
PESU! Luna on eri mieltä turkkipesun tarpeellisuudesta pesijän kanssa. Jättien kunniakkaiden perinteiden mukaisesti yksi voisi auttaa tilanteessa, mutta keskittyy mieluummin kuvaamiseen.
IMG_2746
PESU! Moonalle lähinnä sellainen ”aha, näitä taas” -tyyppinen tapahtuma. Moonalle nimittäin sattuu pikkulaonnettomuuksia vähän väliä. Ne käynnistävät tarpeen takapään huuhtelulle. Moonalla ei tunnu oikein olevan kärsivällisyyttä vessassa käyntiin eikä pitkä huiskuhäntä oikein edistäkään asiaa.

Ikkunashoppailua ja aitoa shoppailua

Kesä on selvästi hienoa aikaa ulkona tapahtuvien asioiden seuraamiseksi lämpimistä ja kuivista sisätiloista käsin. Jättien taidot laskennossa tuntuvat kuitenkin jättävän varaa parannuksille, sillä he ovat usein kutsuneet meidän jättämiämme ilmiselvästi vain lukumäärältään kolminumeroisia nenänpäiden ja tassujen jälkiä ikkunoiden sisäpinnoissa termillä lukematon. Toki myönnämme aivan auliisti, että usein ikkunoista ulos tuijottaminen on selvästi kiinnostavampaa kuin jättien joutavan puuhastelun seuraaminen, elleivät nuo sitten satu juuri olemaan siirtymässä ruokakaapin antimia tutkimaan.

IMG_2347
Palokärjen kesäbuffet. Samassa paikassa on ollut komea muurahaisten pesä vuosikaudet. Yhden palokärjen yksi ruokailu riitti pesän täydelliseen tuhoutumiseen.

Luna on meistä kahdesta selvästi innostuneempi luonnon ihmeiden seuraamisesta ja osoittanut olevansa kiinnostuneempi ulkoilun saloihin tutustumisesta noin yleensäkin. Tuuletusikkunoiden hyttysverkot kestivät vallan mainiosti vajaan kolmikiloisen valkopalleron arat loppukevään yritykset murtautua ulos kartanosta, mutta heinäkuun houkutusten kaarrettua esille Lunan kasvanut massa ja tuhovoima ylittivät jo hyttysverkkojen kiinnitysmekanismien voiman. Kiihtyvyys nollasta katonrajaan tuuletusikkunan yläreunaan roikkumaan oli arviolta luokkaa 0,9 sekuntia. Ulos niistä ikkunoista tuhotuista hyttysverkoista huolimatta siltikään pääse, mutta jättien outo viha sisään lenteleviä herkkupaloja kohtaan johti lopulta siihen, että tuuletusikkunoiden aukioloajat ajoitetaan tarkasti Lunan ei-niin-aktiivisiin hetkiin, jotta hyttysverkot pysyvät ehjinä. Onneksi niitä rauhallisempiakin hetkiä riittää.

IMG_2439
Jätit ovat tiettävästi saaneet hoidettavakseen helpompiakin tehtäviä kuin valkopalleroiden yhteisulkoilutus. Huomattava, että kuvaaja keskittyy nauramaan ja kuvaamaan eikä suinkaan auttamaan.
IMG_2427
Rasmus. Aiemmin pelottavana Harmaahirvionä tunnettu alueen natiiviasukki on osoittautunut lopulta ihan kivaksi seuralaiseksi. Rasmus on opettanut muun muassa Lunalle ”taitoja”, kuten miten avata ruokakaapin ovi ja mikä on jättejä tarpeeksi ärsyttävä tapa pakottaa ne laiskimukset ylös sunnuntaiaamuisin. Rasmuksella on erivapaus ulkoilla itsekseen, koska pysyttelee lähinnä kartanon mailla.
IMG_2753
Etsi Rasmus kuvasta.

Muut kuulumiset

Elokuun vetäytyessä jälkimmäiselle puoliskolleen on aika taas puhua siskosten kehityksestä. Moonan mahtavasta ruokahalusta ja ruokahimosta huolimatta Luna ja Moona ovat molemmat kasvaneet tarkalleen samaa tahtia. Elokuun alkupuolella vaaka osoitti 220 hiiren massaa (joka on noin 4,4 kg jäteille tutummalla asteikolla) kummankin siskoksen kohdalla. Koko kartano on kuitenkin sairastellut railakkaasti; jäteistä tukevin ja jäteistä pisin sairastivat influenssan ja jäteistä hoikimmat muutaman päivän viiveellä jotain samanlaista, mutta lievempänä. Jotakin iski myös kissoihin. Rasmus sairasti päivän, Luna kaksi päivää ja Moona peräti kolme. Moonan kohdalla jätit tarkkailivat tarkkaan, että jatkuuko kuumeilu toisenkin päivän puolelle, joka olisi käynnistänyt matkan lääkärille. Onneksi Moona kuitenkin lähti toipumaan; lusikalla syötettyä vitamiiniliuosta ja vessa-avustusta lukuun ottamatta Moona toipui onneksi itsekseen.

IMG_2312
Typerien jättien aivottomiin huvituksiin kuuluu kasata lepäävien kissojen päälle palloja ja hiirileluja. Kivampi huvitus Lunan mielestä on kuitenkin sellainen, jossa jätit rakentavat houkutusansoja ja lyövät vetoa sekunneista ennen kuin ansaan menee kissa.
IMG_2425
Siskojen välinen linkki on ja pysyy. Vaikka Moona ei olekaan niin innostunut Lunan turkin huolehtimisesta, Lunan seura silti kelpaa.
IMG_2301
Moona viihtyy lattialla. Ihan tavallista Moonalle on nukkua jossakin sängyllä tai sohvalla, herätä ja siirtyä noin kymmenen askelta mahdollisimman keskeiseen ja ruuhkaiseen kartanon kohtaan ja lötkähtää siihen ihmettelemään. Kuva toukokuun lopulta.
IMG_2779
Luna aloitti jo nuorena valkopallerona nukkumisen kartanon karuimmassa tilassa eli eteisen lattialla kenkien keskellä. Kesän kuluessa Moona on ottanut saman tavan omakseen. Ja mikäs sen kivampaa kuin nukkua yhdessä.
IMG_2422
Aika mennä tutimaan. Taas.

 

 

 

2 vastausta artikkeliin “Valkopalleroiden ensimmäinen kesä

  1. Hei lapset! Palvelijat lukivat seikkailuistanne meille. Eipä taas voi kuin huokailla palvelijoiden älykkyysosamäärälle ja käytötavoille… nauroivat aivan asiattomasti ja epäkohteliaasti useissa kohdissa!

    Lapset, olette perineet monia hienoja ja arvostettavia ominaisuuksia vanhemmiltanne. Tuttua on, etteivät palvelijat niin arvosta dominoivan yksilön nopeampaa pikkulakäyntiä ja tuhraavat aikaa pestessään isänne takapään karvoitusta (huuuuokaus). Moona, olemme ylpeitä hännästäsi! Minulla (isällänne) oli valtava ja tuuhea häntä samassa iässä, sittemmin se ei ole enää ollut ihan niin tuuhea – liekö pesuhetket kuitenkin olleet palvelijoilta harkitsematonta toimintaa?

    Kuulkaas, olette saaneet kodiksenne hyvän kartanon – meillä ei näy tuollaisia isoja ja jännittäviä lintuja! Liekö palvelijoiden vika. Teillä on jäteillä ehkä paremmat suhteet? Kyllähän kartanoihin on aina kaikenlaista viihdykettä järjestetty. Me joudumme tyytymään tv-ruudun halailuun silloin, kun siellä lentelee kondorikotkia ja muuta kunnianarvoiselle kissalle sopivaa riistaa. Palvelijoiden kanoja emme saa katsella, pyh (tuijotamme kuulemma liikaa).

    Lunalle myös kehut – sinulla on hyvin kaunis ilme ulkokuvassa, missä aurinko valaisee jalorotuisen kuonosi.

    Äiti lähettää pusuja ja muutaman läpsäisyn!

    Umppa-isi ja Nelli-äiti

    (Palvelijat pyytävät onnittelemaan pitkää jättiä.)

    Tykkää

  2. Ihan jäätävän kokoinen häntä! Kuinka naarasjätti taas on voinut olla niin julkea, että on mennyt kastelemaan jalosukuisen kaunokaisen???

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Kaisa Saarinen Peruuta vastaus

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.