Yleinen – Moonan ja Lunan maailma

Heippa! Meille tulee nyt justiinsa kaksi vuotta kartanoelämää ja sen kunniaksi voisikin heittää muutaman lauseen kuvineen tarjolle koko maailman ihmeteltäväksi. Juu … kovin pitkä aika on edellisestä päivityksestä, mutta kaipa se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Korona sitä ja korona tätä

Mitähän tästä nyt sitten sanoisi mitä ei ole maailmalla jo moneen kertaan toitotettu? No tietenkin meidän oma näkökulmamme! Arvoisa kaksijäseninen korona-analyysitiimimme otti kopin haasteesta arvioida mainitun viruksen aiheuttaman pandemian vaikutuksia meidän ragdollien maailmankuvaamme ja arkielämään. Pitkällisen pohdinnan päätteeksi olemmekin päättäneet rohkeasti julkaista paljon kuohuntaa aiheuttaneen palkkigraafin, joka kuvaa meidän mielenkiintomme hiipumista COVID-19 -pandemiaan liittyvistä asioista ajan funktiona. Lukijan omaan harkintaan kuuluu miettiä, mitä y-akseli oikeastaan edustaa ja ovatko palkit kuukausia, päiviä, viikkoja vai vuodenaikoja. Loppujen lopuksi olemme kuitenkin kissoja, joten ajan käsite on meille hieman erilainen kuin teille.

Nyt kun pakollinen tieteellinen osio on hoidettu pois alta, pääsemmekin itse asiaan: eli miten kulunut kalenterivuosi on kulunut suhteessa esimerkiksi pandemiaa edeltävään vuoteen, jolloin ilmeisesti kaikki jätit hilluivat baareissa antamassa toisilleen ranskalaisia suudelmia, lentämässä Baleaareille täpötäysissä lentovekottimissa tai tapasivat toisiaan yhtämittaa juhliksi kutsumissaan tapahtumissa. Ensimmäinen ja suurin muutos on etäopiskelu– ja etätyöprotokollien yleistyminen sekä vanhempien että nuorempien jättien keskuudessa. Lisäksi olemme todistaneet nuorimman jätin turhautuneen huolen sosiaalisen elämän hiipumisesta ns. olemattomiin, joka ilmeisesti suoraan rinnastuu koko elämän turhuuteen. Olemme tulleet asiaa pitkään tieteellisesti havainnoituamme siihen tulokseen, että nuoremmille jäteille etäopiskelu tarkoittaa luennon kuuntelua yöpuku päällä omassa sängyssä ja vanhemmille jäteille etätyö tarkoittaa lähinnä mietiskelyä siitä, mitä hittoa seuraavaksi syötäisiin, kun kerran kotona ollaan eikä nyt yht’äkisti olekaan tarjolla ravintolaa, jossa kaikki on valmiina ja odottamassa sisään marssivia työläisiä.

Meidän kartanollamme on mm. tehty mittavia uudishankintoja, jotta jätit tuntevat olevansa ns. niskan päällä tavallisesta arjesta. Huhupuheista huolimatta emme myönnä emmekä koskaan tule myöntämään, että uuden akvaarion, uusien mattojen tai uuden sohvakaluston hankintapäätökset olisivat millään muotoa sidoksissa meidän tekemäksi väitettyihin asioihin. Vetoamme normaaliin kulumiseen.

Vanhan akvaarion päällä oli kiva köllötellä.

Ns. ”tavallisen kuluman” seurauksena (Moonan kynsillä ei voi olla asian kanssa mitään tekemistä, sillä jätithän lyhentävät ne säännöllisesti) vanhan akvaarion tiivisteisiin ilmestyneistä rei’istä lattialle vuotanut vesi herätti jätit hankkimaan kokonaan uuden akvaarion. Tässä Moona tutkii kalasäilykkeitä väliaikaisessa akvaariossa.

Ja uuden akvaarion päältä on aivan yhtä mukava mietiskellä lounasvaihtoehtoja kuin vanhankin. Erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, että ”luonnollisen kuluman” vähentämiseksi tässä mallissa tiivisteisiin ei enää pääse käsiksi.

Kuluneen kalenterivuoden uudishankintoihin kuului myös uusi televisioaparaatti. Vanhalla oli ikää osapuilleen saman verran mitä Rasmuksellakin, mutta vaikka siitä kuva vielä näkyikin, erilaiset tekniset ja teknologiset syyt sysäsivät lopulta äiti-jätinkin suostumaan kodin elektroniikan päivitykseen uudelle vuosikymmenelle. Emmehän toki voi antaa jättien hassata ruokarahojamme mihin tahansa humpuukiin mitä Giga-Antiksi kutsuttu liikeyritys katsoo milloinkin sopivaksi tyrkyttää, joten kaupan lopullinen sinetti sovittiin tapahtuvaksi vasta korkeimman johdon niin hyväksyessä. Ylempi tavarantarkastaja huushollissa on Moona ja tarkan ja tiiviin seulan päätteeksi kauppa voitiin katsoa sinetöidyksi.

”Hahaa! Olin kuulevinani jättien väittelyä, että mahtaisinko mahtua vai en!” tuumi Luna ängettyään itsensä uuden vedenkeittimen pakkaukseen.

Mitäköhän uutta tässä laatikossa sitten lienee saapunut? ”Ihan sama”, miettii Moona.

Sohvan hankinta oli väistämätöntä, koska ~~Luna nuoli vanhan sohvan puhki~~ normaali aikafunktioon sidottu kuluminen ehti kuluttaa sohvan pinnan piloille. Koekäyttö oli nopea ja hyväksyntä hankinnalle saatiin pelkästään yksien koeunien perusteella. Vakuutuimme tuotteen laadusta myös pakkauspahveista rakentamamme pahviverkoston vuoksi – kelvottoman tuotteen pakkauksilla ei voisi olla mahdollista pitää niin hauskaa! Koeunien aikana testasimme myös uuden sohvan kulmikkuuden soveltuvan sitä eniten käyttävien ruumiinrakenteelle.

Koronavuoden keskeisenä tavoitteenamme oli tehostaa jättien työskentelyä kannettavien tietokoneidensa kanssa. Tässä Luna suorittamassa (jälleen) etätyöhyväksyntätestausta vanhimman jätin läppärilaukulle.

Tavalliseen korona-arkeen kuuluu tietenkin se, että makuuhuoneeseen aamulla itselleen työpisteen perustava jätti pidetään alati kuuden silmän ja korvan tarkkailun alaisena.

Vuosi korona-aikaa on nyt ohi ja tässä meidän huomiomme:

KIITÄMME: Korona-aikana jätit ovat olleet nopeasti tavoitettavissa, kun tilanteemme on vaatinut välitöntä huomiota. Arvostamme erityisesti sitä, että jätit ovat jakautuneet huonetiloihin siten, että mikään kartanon siivistä ei jää katvealueelle. Kiitämme myös jättien luontaisesti heikkoja kommunikaatiokykyjä, josta syystä olemme useasti onnistuneet saavuttamaan ylimääräisiä herkkuhetkiä vain kierrättämällä huomiokykytarpeemme sopivasti jätiltä toiselle

MOITIMME: Korona-aikana jättejä tuntuu riittävän ihan kiusaksi asti. Ärtymystä herättää erityisesti tilanne, jossa satunnaiseen paikkaan päättömästi kuljeksiva jätti ohikiitäessään katsoo tarpeelliseksi puhua jotain pehmoisia, puhallella turkkiimme tai peräti antautuu silittämään riippumatta siitä, olemmeko juuri sillä ajan hetkellä huomiota vailla tahi emme.

Juhlia arjen keskellä ja kesän muisteloita

Juhlat ja juhlintaan valmistautumiset vaikuttavat tärkeiltä jäteillemme. Koska emme ole täydellisiä tyranneja, sallimme jäteillemme toki tällaiset hetkelliset irtaantumiset todellisuudesta, kunhan he ymmärtävät meidän tarpeemme näinäkin ajankohtina asettaa edelle plebeijien touhuista. Ohi ovat kiitäneet sellaiset pidot kuin pääsiäinen, juhannus, joulu ja uusivuosikin. Liitettäköön tähän kuitenkin todisteeksi pari näihin menneisiin juhlintoihin liittyviä kuvallisia mainintoja.

Moona ei koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä keittiötoiminnan valvontaan.

”Normaalin, luonnollisen kuluman” vuoksi näitä kaikkia pääsiäisen koristeita ei ole enää olemassa.

2020 kesäkin oli ja meni. Lämmintä piti ja suurella innolla odotamme, että seuraava kesä jo koittaa.

Auringon lämpöön on aina kiva hakeutua yksin tai ryhmässä.

Luna ja Rasmus kauniin kesäpäivän lumoissa.

Moonan suojaväri sopii paremmin talviseen kuin kesäiseen keliin.

Ikkunasta on kiva tiirailla ”luonnon antimia”. Pikkulinnut ja oravat eivät ole ainoita pihapiirin vieraita. Jättien salaatit (yäk!) menivät kuuleman mukaan viime kesänä parempiin suihin.

Muita kuulumisia

Kuten terävimmät jätit otsikosta jo pystyvät päättelemään, meillä on nyt täydet kaksi vuotta kartanoelämää takanamme. Paljon olemme oppineet (ja myös kantapään kautta) ja paljon on varmasti vielä maailman menosta opittavanakin. Lähes vuoden ajan olemme nyt pitäneet yllä tasaista 200 standardihiiren massaa (5 kg jättien ymmärtämällä asteikolla) ja jättien mielestä tämä on oikein hyvä. Satunnaisia herkutteluhetkiä (esimerkiksi silloin, kun joku ääliöjätti on unohtanut yöksi teljetä ruokakaapin oven Lunalta) on sitten hyvä tasapainottaa tasapainottomalla säntäilyllä ns. sisarustelminnän merkeissä. Iloksemme myös Rasmus on viime aikoina osallistunut satunnaisesti tolkuttomaan hippailuun, mutta Rasmuksen kanssa kirmaillessa pitää aina muistaa olla hieman varovaisempi. Ai niin … ja edellisen blogipäivityksen jälkeen olemme muuttuneet molemmat lastafaneiksi. Nimittäin jättien oudon tavan eli suihkussa käymisen jälkirituaaleihin kuuluu ylimääräisten vesien poistaminen lastaksi kutsulla laitteella ja sen toimenpiteen seuraaminen on meille jokapäiväinen rituaali. Emme tiedä miksi: näin vain on. Ihan kesken unienkin voi olla tarve sännätä katsomaan lastan taikaa, jos sen ääni vain korviin kantautuu.

Ohessa vielä muutama satunnainen otos viimeisen vuoden ajalta: