Jumppaa ja akvaariokaloja

Jäteistä hoikin harrastaa vapaa-ajallaan jumppaamista ja akvaarionpitoa. Eritoten tämä akvaarioksi kutsuttu vekotin houkuttaa meitä kissoja puoleensa kuin sardilliparvet delfiinejä. Sinne on nimittäin rajattuun tilaan saatu ängettyä niin kutsuttua elävää ravintoa. Olemme useaan kertaan osoitelleet tassuillamme ja jopa nenillämme, että minkä näistä haluaisimme seuraavalla aterialla nauttia. Jättien ymmärryskyky gourmet-asioissa on kuitenkin valitettavan kangistunut, joten lautaselle ilmaantuu seuraavalla kerralla säännöllisesti jotain ihan muuta kuin tilattua. Sitä saa mitä tilaa -lausahdus ei ainakaan tässä taloudessa tunnu pitävän kutinsa.

Jumppaaminen onkin sitten meille hyvin outoa puuhaa. Jätti hakeutuu meille varsin tavanomaisen tuntuisiin asentoihin ja vaikuttaa siltä, kuin ne olisivat hyvinkin ankaria ja mutkikkaita. Jäteistä hoikin järjestää meille mukavaa seurattavaa, kun hän valmistelee jumppaohjelmia muille jäteille (yleensä vähemmän hoikille) äimisteltäviksi. Pidämme erityisesti siitä, että voimme itsekin osallistua jumppaohjelmien tekemiseen, mutta emme varsinaisesti arvosta sitä, että jätti pakkomielteisesti huudattaa jotakin jumppamusiikiksi kutsumaansa hölynpölyä näitä ohjelmia suunnitellessaan.

 

 

Sulkapalloa ja elokuvia

Jäteistä massiivisin on omistanut vapaa-aikansa sulkapallon, lautapelien ja elokuvaharrastuksen ristiaallokkoon. Emme kuitenkaan ymmärrä mitä ihmeellistä tässä viimeksi mainitussa oikeastaan on, mutta kovasti jätti tuntuu antavan painoarvoa sille, että kuka ohjasi mitäkin ja milloin tämä oikeastaan tapahtui ja että missä ihme elokuvassa ihka ensimmäisen kerran ne zombiet halusivatkaan aivoja mutustella. Sen sijaan ymmärrämme noita ensimmäisiä hyvinkin paljon paremmin: ensimmäinen lienee jokin linturuokaharrastus ja toisessa on tavallisesti kivoja nappuloita, joita voi tassutella pitkin kartanoa aina juuri siihen nurkkaukseen, johon jätin käsi ei ihan just itsellänsä yllä.

Sisaruus – tuo kamppailulajeista karuin

Ei mene päivää, ei puoltakaan, ettemme katso tarpeelliseksi ottaa vähän mittaa toisistamme. Siinä tanner tömisee ja karva pöllyää, kun kaksikiloisilla ruhoillamme koetamme arvuutella, että kumpi voittaisi, jos toinen olisi hiiri. Jättien vajavainen aistimuskoneisto ei yleensä ehdi edes havaita kiivainta kipitystä huoneesta toiseen tai jos vielä havaitsevatkin niin meinaavat ainakin kaatua itse nurin, kun pitää tilaa tehdä. Ymmärrettävistä syistä todistusaineistoa hurjimmista ralleista on eri vaikeaa saada kasaan ilman riistakameran kärsivällisyyttä, mutta aina toisinaan me antaudumme myös sellaiseen paikallispainiin, joka antaa hitaille jäteille tilaisuuden toisintaa tapahtumia.

Ekskursioita vasallivaltioon ja villiin luontoon

Meille on hienovaraisin vihjauksin (eli suoraan päin naamaa sanomalla) kerrottu, että saamme viettää ainakin yhden lomapäivän vasallivaltion suojissa, kun jäteistä pisimmän ylioppilasjuhlat vietetään joskus myöhemmin. Ilmeisesti näihin kekkereihin osallistuu niin paljon plebeijejä, että moinen olisi liikaa näinkin aatelisille rotukissoille. No … käskimme palvelusjättejä viemään meidät tutustumiskäynnille vasallivaltion maille, sillä haluamme toki varmistua, että alue on turvallinen ja luonnonvaroiltaan rikas ennen kuin sinne lomailemaan lähdemme. Vasallivaltion hallitsijat olivatkin jo tuttuja; he olivat käyneet kumartelemassa ja vannomassa uskollisuutensa meille jo aiemmin useitakin kertoja.

Kävimme tosiaan ulkoiluttamassa jättejä nyt uudemman kerran, kun lämpötila villissä luonnossa oli jo siedettävällä tasolla. Koska villin luonnon arvaamattomuus voi yllättää milloin tahansa, käytimme jättejä naruihin kytkettyinä houkutuslintuina vaaran paikkoihin edetessämme. Ja jos jätti olisi sattunut putoamaan kielekkäältä kivikkoiseen kuolemaan kuin konsanaan sherpat Himalajalla, ehtisimme hyvin kynsillämme katkoa narut ja käydä palkkaamassa lähitaloista lisää apureita.

 

Pahvi on parasta

Riisimurot näyttävät aika ajoin muodostavan jättien aamuateriasta ainakin osan. Emme ota kantaa siihen, miten vähäinen proteiinien saanti tuollaisessa ruokavaliossa oikein onkaan, sillä meille avautuu aina oiva mahdollisuus puuhasteluun muropaketin tyhjetessä. Arvostamme muropaketin pahvin laatua korkealle. Se antaa juuri sopivan kevyen puruvastuksen ja näin pystymme pienellä vaivalla ihailemaan etenevää työn jälkeä ilman, että homma tuntuisi työltä. Lisäksi muropaketin muoto tekee siitä oivallisen monikäyttöisen hyödykkeen sekä leikkimisen että lepäämisen kannalta.

Harmaahirviön tarina

Olemme mielestämme jo täysin kouluttaneet aiemmin meitä hieman pelottaneen Harmaahirviön meidän tavoillemme. Harmaahirviön passiivinen, mutta salavalpas, välinpitämättömyys on vaihtunut avoimeen hyväksyntään, jos kohta ei hän vieläkään sulata sitä, että tungemme kainalokarvoihin nukkumaan.

 

Pakolliset uni- ja lepäilykuvat

Jättien hitaat aistit tavoittavat meidät parhaiten silloin, kun olemme paikoillaan liikkumattomina.