Arkea kartanossa
Me tiesimme jo ennalta, että niin kutsutun talviloman jälkeen jätit aikovat jättää meidät osan päivästä ihan keskenämme Harmaahirviön kanssa. Asia huoletti meitä aluksi. Suurjätti on kyllä päivisin paikalla, mutta herää yleensä vasta merkittävästi kaikkien muiden – myös meidän – jälkeen, joten jokaiseen tavalliseen päivään jää useiden tuntien ns. musta hetki, jona aikana palvelusjättien valmius tuottaa meille tarpeitamme vastaavia palveluita on oleelliseti heikentynyt. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin mennyt hyvin eikä nälkäkuolema ole ollut ihan kovin lähellä yhtään kertaa.



Harmaahirviökin lämpenee
Rasmuksenakin tunnettu aluetta (aiemmin) dominoinut kissayksilö osoitti aluksi meille välittävänsä omasta seurastaan enemmän kuin yhteisistä hetkistä meidän kanssamme. Päivien kuluessa tilanne on kuitenkin muuttunut ja erään lauantai-illan pökälefarssin jälkeen Harmaahirviön asenne on tyystin muuttunut. Tuolloin nimittäin hyvinkin ehkä jopa kolmatta päivää pidättänyt Harmaahirviö rojautti sellaiset touhupökäleet pikkulassa, että koko kartanossa oli hankaluuksia jättien hengittää. Harmaahirviö jätti tieten koko ison tekosensa kokonaan peittämättä hajut armahtavalla hiekkavuorella ja teki näin tiettäväksi sanomansa, että ”Mä oon kingi ja mun ei tartte peitellä, että tiedätte, hienohelmat!”. Kun kartano oli jälleen saatettu hengitysilmaltaan asuttavaan kuntoon, Harmaahirviön asennekin meitä kohtaan muuttui ja nyt hän seuraa meidän touhuiluamme peräti kiinnostuneena. Vielä hän ei ole kuitenkaan aivan tohtinut jättää taakseen vanhan parran näennäistä arvokkuutta ja ryhtyä kanssamme hippasille, vaikka sen aika varmasti vielä joskus koittaa ja vaikka Rasmuksen silmissä loistaa kyllä sellainen vieno osallistumisen intoa uhkuva palo. Harmaahirviö ei ehkä nauti siitä, että yritämme ängetä hänen kainaloonsa koisimaan, mutta ei nyt enää suuresti hermostukaan edes silloin, kun tuttavuutta tehdään nenät vastakkain. Itse asiassa Harmaahirviö on alkanut ihan omasta toimestaankin tutustua meihin ja meitä myös kovin mairittelee se, että Harmaahirviö on alkanut omasta tahdostaan seurata intensiivisesti meidän touhuilujamme. Olemme havainneet hänen hakeutuvan leikkihetkiemme tiimellyksessä otollisiin seuraamispaikkoihin.


Yhdessä vai erikseen?
Mitäs sitä kiertelemään tai enempiä asiasta jaarittelemaan … yhdessä tietenkin!
Uusi valaisin, jee!
Jättien rahankäyttötaidoissa olisi vähän parannettavaa. Saimme, liian myöhään, tietoomme, että jätit olivat käyttäneet lähes 200 euroa täysin kelvollista ruoanhankintarahaa tehostaakseen omien surkeiden näköelimiensä käyttöä. Ja vieläpä keittiöön, jossa siis myös syötäisiin niitä rahoilla hankittuja herkkuja. Mitä ironian selkäänpuukotusta ja kohtalon ivaa. Pakkauksessa oli sisällä jotain mitä sattuu härveliä, jota emme katsoneet kuvaamisen arvoiseksi, ja sitten se tärkein eli kahdeksankulmainen pahvitötterö. Ensiarviomme pahvitötteröstä on: plussaa sopivasta koosta, miinusta rajoitetusta käyttöiästä. Jättejä on selkeästi vedätetty jossain: kyllä niiden olisi pitänyt tietää, että ei tämä pahvi nyt ihan näin arvokasta pitäisi olla. Meidän pitää jatkossa tarkastella hieman valppaammin jättien rahankäyttöä.



Siivouspäivä ja ensikontakti
Me koimme tälläisen siivouspäiväksi kutsutun hurlumhei-päivän jo aiemmallakin viikolla, mutta silloin talviloman rasittavat riennot estivät meitä lotkauttamasta korviamme ja avaamasta silmiämme. No nyt vasta tajuamme miten paljosta jäimme paitsi edellisellä kerralla! Saimme ensikontaktin lattianuohoimeen, jota jätit herroittelevat ja jota Harmaahirviö tuntuu karttavan – ehkä Harmaahirviö tietää jotain mitä me emme tiedä, mutta pakkohan tuosta oli ottaa selvää. #YOLNT (You Only Live Nine Times).
Lattianuohointa kutsutaan hieman kummallisella nimellä Herr Doktor Dammsukare. Jättien mutinoista meille selvisi, että nimen taustoitukseen liittyy laitteen valmistusmaa Saksa ja hankintapaikka Gigantin omistajan kotimaa Norja. Ilmeisesti kuitenkin jättien sanakirjasta puuttuu sivuja, sillä norjankielessä ei tietääksemme ole ensinkään sanaa dammsukare. No hällä väliä, ei nimi miestä pahenna eikä robottia. Lattianuohoin osoittautui peräti kiinnostavaksi toveriksi ja erityisesti meitä lyhykäisessä tutustumisleikissä viehätti se, että se häviää aina Ei väistytä -leikin ihan pystyyn.






Ai niin ja ne otsikossa luvatut palovammat
Jättien oudoissa päissä on joskus aikanaan pälkähtänyt hankkia kaikkiin keskeisiin huoneisiin parkettilattia. Kyllähän se eri kivalta näyttää ja jättien paljaidenkin jalkojen alla tuntunee miellyttävältä, mutta me ragdollit mietimme, että olisikohan maailmassa olemassa jotakin parempiakin lattiamateriaaleja. Nimittäin meidän molempien polkuanturamme muutamaa päivää aiemmin vielä punersivat palovammoista. Niin kova on täällä meno. Täysjarrutus puisella parketilla täydestä vauhdista … koettakaapa itse!

Kiitos! Tusen tack myös Herr Dammsugarelle! Ihania kuvia ja hykerryttäviä sekä jopa ääneen naurattavia kertomuksia pienten aatelistyttyjen ja perheensä arjesta ja elämästä.
TykkääLiked by 1 henkilö