Tummenevia turkkeja, karttuvia kiloja

Tummenevia turkkeja

Turkkiemme väritys on muuttunut kovasti vain muutamassa viikossa. Jätit väittävät jatkuvasti asian johtuvan kasvamisesta, mutta emme ole varmoja asiasta vaan epäilemme myös Harmaahirviön olleen yhtä valkoinen kuin me omassa nuoruudessaan ja muutos olisi tapahtunut olosuhteiden, kuten takan tutkimisen, seurauksena. Jäteillä on tosin valokuvamateriaalia, joka väittää toisin. Toinen teoriamme on uusien supervoimien esiintuloon liittyvä luonnollinen kehitys; mahdollisesti tehokkaasti kasvavan loikkauksen voima siirtää väripigmenttejä häntää kohti, mutta emme ole varmoja, miten se selittää korvien tummumisen. Tätä pitää tarkkailla jatkossa tiiviisti. Meidän omiin turkkeihimme liittymätön uusi seikka on ilmaantunut myös Harmaahirviön turkissa: sen laatu on parantunut ja kiiltoa tullut aivan selvästi lisää. Jätit ovat asiasta ymmällään, mutta epäilevät syyksi Harmaahirviön kadonnutta nirsoilua ruoan kanssa; hän on alkanut innokkaasti hotkia meille tarkoitettua penturuokaa. Meidän mielestämme taas meidän innokas seuramme ja vauhdikas päivärytmimme ovat laittaneet vanhukseen uutta elämäniloa.

 

Karttuvia kiloja

Olemme saaneet kokea jänniä uusia tuoksuja ja makuja parin viikon aikana. Ja vähemmän jänniäkin. Moona pyrkii syömään ihan kaikkea mitä jätit vain kömpelyyksissään törkkivät alas pöydiltä tai huolimattomuuttaan jättävät valvomatta lojumaan. Erityisen suuren vaikutuksen Moonan herkkusuuhun on tehnyt kirjolohi. Jätit vaikuttivat asiasta vilpittömästi hämmästyneiltä mutisten jotain siitä, että mukamas ei yksikään aiempi kissa ole nuolaisua enempiä halunnut näiden rasvaklönttien kanssa touhuta. Jätit karsastavat tarjota sitä suuria määriä mikä vain houkuttaa Moonaa entisestään kuin kyse olisi suorastaan kielletystä hedelmästä. Luna pidetään loitolla lohipalojen ääreltä tukevalla murinalla, jonka matalan syvyyden lähteeksi Moonaa on vaikea mieltää todeksi. Eipä silti, Luna ei ole samalla tavalla hurahtanut jättien sapuskoihin. Kun jokin uusi tuoksu alkaa leijailla keittiössä, ei ole niin syvää unta tahi sokkeloista onkaloa kartanossa, että Moona jättäisi saapumatta tutkimaan tuoksun alkuperää. Hieman erilaisista mieltymyksistä ja ruokahaluista huolimatta kasvamme kuitenkin täsmälleen samaa tahtia ja jättien väittämän mukaan olemme nyt molemmat noin 90 hiiren massaisia (noin 1,8 kilogrammaa jättien käyttämällä pöyristyttävän epäluonnollisella asteikolla, joka ei perustu hiiripopulaation mediaanimassaan vaan platinasta ja iridiumista valmistettuun metallilieriöprototyyppiin, jota säilytetään Ranskassa kansainvälisessä mittayksiköiden instituutissa).

 

SOTE-sekoilu ja hallituksen kaatuminen

Juuri mikään ei kiinnosta meitä vähempää kuin jättien hössötys etäisistä tapahtumista. Sen sijaan meitä kiinnostaa hyvinkin paljon se, että miten näitä asioita välitetään jättien herneaivoihin kummasteltaviksi ja päivittelyjen kohteiksi. Jos välityskanavana toimii houkuttelevasti rapiseva ja siskon piilottamaan pystyvä paperi, muutumme oitis kiinnostuneiksi pääministereistä, suojelupoliisin uusista valtaoikeuksista ja presidentti Putinista paidalla tai ilman.

 

Jättien ulkoilutus

Saimme vihdoinkin mahdollisuuden käyttää jättejä vähän ulkona haukkaamassa happea ja ihmettelemässä uppo-outoa maailmaa seinien ulkopuolella. Jätit pitivät meistä tiukasti kiinni aivan kuin heitä olisi hieman pelottanut uusi kokemus. Suupieletkin kaarsivat hieman pelottavahkoon irvistyksentapaiseen, jonka tulkitsimme olevan jokin jättien sijaisreaktio adrenaliinin virratessa kehon joka uumeniin jännittävän tilanteen lumossa. Emme halunneet liata tassujamme märällä kiveyksellä, joten käskimme jättejä kantamaan meitä kuin siirtomaaherroja kantotuoleissa aikoinansa. Jättien mölinä vaikutti hieman sekavalta, joten päästimme heidät takaisin turvallisiin sisätiloihin hyvin nopeasti.

Nukkumapaikastamme

Ihan silloin ensimmäisenä päivänä, kun muutimme uuteen kartanoomme, kiipesimme ensimmäiseksi lähimmän puun korkeimmalle oksalle. Siitä samaisesta paikasta tuli meille heti luonnollinen lepopaikka. Kahden metrin korkeudelta oksalta pääsee myös samalla tiirailemaan tapahtumia useammassakin huoneessa, joten se on ihanteellinen myös silloin, kun meillä on tarve ilmeillämme viestiä palvelusjäteille, että haluamme jotain. Ihan täysin turvalliseksi ei paikkaa voi luonnehtia; erityisesti Moona on pari kertaa mätkähtänyt alas kesken unien. Yritämme pitää raajamme turva-alueen sisäpuolella, mutta se on kovin hankalaa meille, kun unissamme kiipeilemme kovasti mitä mielenkiintoisimpiin paikkoihin ja väkisinkin siinä tulee ojenneltua tassuja.

 

 

Öiseen aikaan nukumme mielellämme myös samassa vuoteessa vanhimpien jättien kanssa. Harmaahirviö nukkuu myös siellä, joten jonkun verran sanomista siinä tungoksessa toisinaan tulee.

 

 

Kuvia arjesta