Valkopalleroiden ensimmäinen kesä

Jaaha. Kesäksi kutsuttu ajanjakso alkaa kuulemma olla lopuillaan. Ensimmäinen tällainen ajanjaksomme tuntui yht’aikaa sekä jännittävän pelottavalta että lokoilemaan kutsuvan lämpimältä. Näitä on tiettävästi tulossa lisääkin joskus ja kyllähän tällaista elämää toki mielellään jatkaisi pidempäänkin. Tosin olemme kuulleet väitettävän, että jäteistä pisin ei enää olekaan seurassamme aamusta iltaan yliopisto-opiskelujen ja myöhemmin varusmiespalveluksen alettua.

Yökylässä

Meitä valmisteltiin kovasti ja huolella yökyläilyyn pitkän jätin ylioppilasjuhlien ajaksi. Palveluskunnan edustajia jännitti selvästi joko meidän yökyläilymme onnistuminen tai pitkän jätin juhlat. Veikkaamme edellistä. Vapaapäivä jäteille siis, koska heidän ei tarvinnut huolehtia tarpeistamme. Meille toki tärkeintä oli, että vieraspaikan palvelusjäteille oli annettu tarvittavat resurssit ja ohjeistus hyvinvoinnistamme huolehtimiseen. Uni tuli vieraassa sängyssä ihan yhtä helposti kuin oman kartanonkin pehmoisilla patjoilla.

Häntähassuttelua

Moonan häntää muistuttava reteä uloke saa säännöllisesti aikaan hämmästelyä ja ihmettelyä, että mitenkä järeä siitä vielä oikein tuleekaan. Useimmat käytetyt adjektiivit ovat synonyymejä valtava-sanalle. Liekö 35-senttisen jättihuiskun koko sitten syynä siihen, että Moonan hyppytaitojen kehittyminen on kesän aikana käytännössä loppunut. Rasmus-vanhus hyppää reilun metrin korkeudella olevan akvaarion päälle ilman viiksikarvankaan värähtämistä. Luna joutuu vielä katseellaan ensin mittaamaan ja siirtämään hieman kehoaan ennen hyppyä, mutta itse hyppy onnistuu vaivatta. Moona ei enää ole edes yrittänyt moista korkeutta. Sohvalle pääsyyn tarvittava vajaan 50 sentin hyppy näyttäisi olevan Moonan taidoille rajana. Kummallista sikäli, että kiipeilytaidoissa Moona kyllä pärjäisi vaikka savannien maki-apinoille.

Pesut ja pakkopuhdistukset

Tavallinen kuvio on kuitenkin se, että Luna ottaa tehtäväkseen Moonan hoitamisen eikä ota Moonan ei-vastausta kuuleviin korviinsa. Normaalisti se päättyy jonkin sortin painiin. Ainakin toinen on painin päätteeksi puhdas.

Ikkunashoppailua ja aitoa shoppailua

Kesä on selvästi hienoa aikaa ulkona tapahtuvien asioiden seuraamiseksi lämpimistä ja kuivista sisätiloista käsin. Jättien taidot laskennossa tuntuvat kuitenkin jättävän varaa parannuksille, sillä he ovat usein kutsuneet meidän jättämiämme ilmiselvästi vain lukumäärältään kolminumeroisia nenänpäiden ja tassujen jälkiä ikkunoiden sisäpinnoissa termillä lukematon. Toki myönnämme aivan auliisti, että usein ikkunoista ulos tuijottaminen on selvästi kiinnostavampaa kuin jättien joutavan puuhastelun seuraaminen, elleivät nuo sitten satu juuri olemaan siirtymässä ruokakaapin antimia tutkimaan.

Luna on meistä kahdesta selvästi innostuneempi luonnon ihmeiden seuraamisesta ja osoittanut olevansa kiinnostuneempi ulkoilun saloihin tutustumisesta noin yleensäkin. Tuuletusikkunoiden hyttysverkot kestivät vallan mainiosti vajaan kolmikiloisen valkopalleron arat loppukevään yritykset murtautua ulos kartanosta, mutta heinäkuun houkutusten kaarrettua esille Lunan kasvanut massa ja tuhovoima ylittivät jo hyttysverkkojen kiinnitysmekanismien voiman. Kiihtyvyys nollasta katonrajaan tuuletusikkunan yläreunaan roikkumaan oli arviolta luokkaa 0,9 sekuntia. Ulos niistä ikkunoista tuhotuista hyttysverkoista huolimatta siltikään pääse, mutta jättien outo viha sisään lenteleviä herkkupaloja kohtaan johti lopulta siihen, että tuuletusikkunoiden aukioloajat ajoitetaan tarkasti Lunan ei-niin-aktiivisiin hetkiin, jotta hyttysverkot pysyvät ehjinä. Onneksi niitä rauhallisempiakin hetkiä riittää.

Muut kuulumiset

Elokuun vetäytyessä jälkimmäiselle puoliskolleen on aika taas puhua siskosten kehityksestä. Moonan mahtavasta ruokahalusta ja ruokahimosta huolimatta Luna ja Moona ovat molemmat kasvaneet tarkalleen samaa tahtia. Elokuun alkupuolella vaaka osoitti 220 hiiren massaa (joka on noin 4,4 kg jäteille tutummalla asteikolla) kummankin siskoksen kohdalla. Koko kartano on kuitenkin sairastellut railakkaasti; jäteistä tukevin ja jäteistä pisin sairastivat influenssan ja jäteistä hoikimmat muutaman päivän viiveellä jotain samanlaista, mutta lievempänä. Jotakin iski myös kissoihin. Rasmus sairasti päivän, Luna kaksi päivää ja Moona peräti kolme. Moonan kohdalla jätit tarkkailivat tarkkaan, että jatkuuko kuumeilu toisenkin päivän puolelle, joka olisi käynnistänyt matkan lääkärille. Onneksi Moona kuitenkin lähti toipumaan; lusikalla syötettyä vitamiiniliuosta ja vessa-avustusta lukuun ottamatta Moona toipui onneksi itsekseen.