Kevättä!

Haa! Aurinko paistaa ja takatalvi on (toivottavasti) selätetty. Kasvamisen riemuihin kuuluu uusien taitojen jatkuva oppiminen. Hyppyvoimamme ja silppaustaitomme ovat kasvaneet samaa tahtia kuin kokomme eli varsin rivakkaasti. Samalla on kasvanut myös itseluottamuksemme ja halumme mitata omaa osaamistamme suhteessa siskokultaan. Painiottelumme eivät meidän omasta mielestämme ole mitään ihmeellistä auringon alla, mutta aina välillä jätit pyrkivät silti keskeyttämään rähinän milloin milläkin metkuin ja viekkain verukkein. Sen verran mittaa olemme toisistamme ottaneet, että reippaan haavan Moona kärsi leukaansa Lunan mankelissa. Yleisesti ottaen olemme kuitenkin suhteellisen tasaväkisiä. Tikkejä ei tarvittu.

Uteliaisuus, uneliaisuus ja urheus

Kolmen U:n mittarilla voi asetella riviin montakin kissaa. Näin myös tässä taloudessa. Jättien väittämän mukaan meillä on kuulemma jotakin abstraktia outoutta, jota kutsuvat persoonallisuudeksi. Ja vieläpä ne ilkeävät arvioida meidät kaksi keskenämme erilaisiksi. Vaikka mitään ihmeellistä silittämistä ja harjaamista kummempaa palkintoa ei jäteiltä heltiäkään, suostuimme kuukauden koejaksoon, jona aikana eräs jäteistä arvioi meidät kolmen U:n asteikolla. Pääsiäisen ja vapun koettelemusten lisäksi olemme kokeneet paljon uutta ja ihmeellistä sekä juuri kivasti tuttua ja turvallista kuluneen kuukauden aikana.

Moona ja Rasmus

Ylempänä jo hieman sivuttiinkin sitä, miten tulemme toimeen jättien luona asustavan Harmaahirviön kanssa. Kyllähän me! Tai ainakin olemme vahvasti itse sitä mieltä. Luna pitää rehellisen ja kunnioittavan hajuraon, mutta kaikesta päätellen Moona suorastaan ihannoi Harmaahirviön hoikkia sääriä ja satakielen laulua muistuttavaa ääntelyä. Kun Rasmus hiippailee jonnekin, Moona rientää vierelle. Erityisesti jos kysymys on ruokinta-alueesta: kaksi kärpästä yhdellä iskulla, hei! Ihan aina ei Rasmus oikein jaksaisi. Onneksi Luna uskoo kerrasta ja Moona käpälästä.

 

Albiinomangustien pääsiäinen

Tsädäm! Varpuja, joihin on teipattu sulkia! Voiko arkipyhä olla enää parempi?!? No ei vaan voi!

 

Huolta ja huolehtivaisuutta

Hädässä ystävä tutaan. Moonalle sattui pieni pikkulaonnettomuus, joka johti tarpeeseen suorittaa häkellyttävä kissanpesuoperaatio. Ylimääräisen ja suunnittelemattoman ohjelmanumeron aikana jouduimme toisistamme erilleen, kun jätit lukitsivat Moonan suihkuhuoneeseen ja Luna piti kuulemma pitää poissa tieltä. Moona oli – ainakin omasta mielestään -ihan eri reipas täyden turkkipesun ja kuivauksen ajan, mutta Luna oli mennä suunniltaan: niin kova oli huoli ja hätä. Kun Moona vihdoin päästettiin irti jättien märistä kourista, oli seuraavana kimpussa selvästi huojentunut Luna … pitkään ja hartaasti. Eihän tuollainen vesijohtovesi ole sopivaa turkinhoitoon; kyllä siihen siskon sylki toimii parhaiten.

Ja muutoinkin, kun kerran persoonallisuuksista puhutaan, Moona on se, joka tutkii, säätää ja sählää ja Luna se, joka hoitaa siskon turkin takaisin edustuskuntoon. Täysin riippumatta siitä, sattuuko ajankohta sopimaan Moonalle tahi ei.

 

Muuta jännää

Kuvia arjesta.

Vielä mahdumme lempipaikkaamme kinastelemaan, leikkimään ja lepäämään yhdessä. Tosin tuon lepäämisen kanssa alkaa olla jo vähän ahdasta ja aika usein erityisesti Luna katsoo paremmaksi paikaksi satunnaisen vapaana olevan jätin sylin. Huhtikuun loppumetreillä painoimme molemmat jo kunnioitettavat 150 standardihiirtä (3 kilogrammaa jättien ymmärtämällä asteikolla). Se on osapuilleen saman verran kuin Harmaahirviö, vaikka tämä on jo 13 vuotta eli olisi tuolla pitänyt olla aikaa jo isommaksi kasvaa.